Aika – miten sitä hallitaan?

Ajankäytön hallinta on ollut ehkä keskeisin asia, jota olen joutunut opettelemaan tässä parin vuoden aikana.

 

Jokunen vuosi takaperin kävin kokopäivätöissä, jonka lisäksi ohjasin jumppia ympäri kylää. Pienen hetken tässä yhtälössä oli vielä kolmaskin työpaikka. Tällöin tajusin, että kaikkea ei pysty tekemään. Tällöin karsin suuren osan asioista pois. Ensin kolmas työpaikka, sitten jumpat. Lopulta ei ollut kuin yksi työpaikka ja tuntui, että yhtäkkiä aikaa oli aivan valtavasti. Niin ja eipä ollut tuota koiraakaan silloin. Tuntui ihan mahtavalta, kun sai itse hallita aikaansa. Työpäivän ulkopuolella oli monen monta tuntia aikaa tehdä ihan mitä huvitti.

 

Miksi tämä ei riittänyt? Hupskeikkaa huomaan taas olevani tässä samaisessa oravanpyörässä. Piti lähteä opiskelemaan, eikä mitään pikakurssia vaan ainakin kolmen vuoden mittaista rutistusta ammattikorkeassa. Alusta asti on ollut vaikeuksia yhdistää tätä kaikkeen muuhun, joskus enemmän joskus vähemmän. Mutta jatkuvasti tuolla pääkopassa raksuttaa ajatus siitä, että jotain on aina to do -listalla.

Jottei elämä olisi liian helppoa, olen tänä vuonna mukana Triathlonkoulussa. Treenejä on joka toinen viikko pari kertaa. Kuinka moneen treeniin olen päässyt osallistumaan? Varmaan riittää yhden käden sormet. Kesällä olevat kisat kauhistuttaa jo. Treeni on jäänyt supervähälle.

Ja vielä pitkään miettimäni ripsienpidennyskurssi toteutui tammikuussa. Tämä on kyllä itselleni ihan terapeuttista touhua. Tässä oikeasti saa ja pitää keskittyä juuri siihen hetkeen, siihen asiakkaaseen ja sen ripsiin. Ajatukset pysyvät poissa muista asioista.

Olen ollut viimeisen vuoden aika väsynyt. Onhan tässä aika monta rautaa tulessa. Mä vain olen vähän sellainen tyyppi, että aina pitää olla jotakin uutta vireillä. Jotenkin sitä vain ajattelee, että kyllähän minä jaksan kun nuo muutkin. Eihän tässä vielä ole edes kovin raskaita juttuja. Mutta kun yhdistää monta kevyempääkin juttua, yhdessä ne voivat muuttua raskaaksi.

Kun aloitin opiskelut, en aikatauluttanut opiskeluani juuri mitenkään. Luennoilla olin silloin, kun niille töiltäni ehdin. Loput kuunneltiin nauhoituksena. Tehtäviä tehtiin silloin kun huvitti tai viimeistään ennen deadlinea. Tämä on kyllä uskomaton suoritus, että yhtä tehtävää lukuunottamatta olen kaiken aina palauttanut deadlineen mennessä. Mitä olen muiden alojen opiskelijoilta kuunnellut, ei deadlinella ole ollut heille niin väliä. Meillä on kyllä aikamoinen ryhmäpaine tuolla Whatsapp-ryhmässä. 😀

Nykyään on pakko merkata kalenteriin sekä opiskeluajat, että kaikki mahdolliset opiskeluun liittyvät päivämäärät, luennot ja deadlinet. Koska minä, joka ennen muistin aina kaikki päivämäärät ja tulevat tapahtumat, en muista enää yhtään mitään ilman kalenteria.

Tämä teksti nyt oli aikamoista tajunnanvirtaa, oli pakko vähän avautua. Tarkoitus ei ollut kuulostaa kovin negatiiviselta, mutta sellasen kuvan tästä kyllä saa 😀 Ja nyt kun luin tämän uudelleen itse, tuli sellanen “laiska töitänsä luettelee” -fiilis. Hah, ei ollut tarkoitus tämäkään. Tuntuu, että uupumus ja väsymys liiallisista töistä on vähän sellainen trendijuttu tänä päivänä. Siksi sitä ei oikein itse halua ääneen sanoa.

Tämä sesonki on kyllä mennyt älyttömän nopeasti. Vajaa kolme kuukautta ja sitten olisi kesäloma. Ehkä sitten helpottaa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Blog at WordPress.com.

Up ↑

%d bloggers like this: